maanantai 29. joulukuuta 2014

Hih

Aivan pakko laittaa tämäkin video tänne, kun sen pitkästä aikaa löysin. Lee sekä pikkusisko Dao ja pikkuveli Pätmän matkalla Suomeen :) Minkä näistä ottaisitte seuraavaksi harrastuskaveriksenne? Oma valintani oli tuo iso muumipeikkoa muistuttava möhkäle :D



Pitkästä aikaa tokoa

Reilu viikko vierähtänyt jälleen viime tokoiluista. Ainakaan ylikuntoon ei tällä treenitahdilla pääse :P

Aamulla lämpömittari näytti rapsakat -22 astetta. Näillä keleillä onkin onni omistaa avain lämpimään halliin :) Treeniseuraksi lähtivät Sari, Hukka ja Nemo.

Toivo höntsäili. Metkun kanssa hinkutin seuraamista, jääviä, ohjattua ja kaukoja. Samat vanhat ongelmat.. Ohjatussa tökki oikea puoli, jäävissä teki hitaita maahanmenoja ja seuraaminen nyt on mitä on. Kaukot sentään onneksi kaikinpuolin loistavat!! :)

Cassin kanssa kokeilin myös jotain tokojuttuja. En tiedä. Ehkä siitä ei vaan tule koskaan yhtään mitään. Oli jo jossain vaiheessa parempi, mutta nyt ollaan vajottu takaisin syvälle pohjamutiin :( Itse en millään jaksaisi. Tulee vain paha mieli kun sen kanssa yrittää jotain tehdä.


- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 27. joulukuuta 2014

BioSensor

Pennut ovat nyt kolmen päivän ikäisiä ja tänään niiden on aika aloittaa BioSensor-ohjelma. Huuhaata tai ei, mutta ainakin jokaista tulee käsiteltyä yksilöllisesti :)

BioSensor on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoituksena on stimuloida koiranpentujen aivojen synapsien kehitystä. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutusta koiran koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän synapseja on aivosolujen välillä, sitä enemmän koiralla on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Ohjelma suoritetaan pennuille kerran päivässä 3-16 vuorokauden iässä jolloin hermoston kehitys on hyvin aktiivista.

Tutkimukset ovat osoittaneet BioSensor-ohjelmalla olevan ainakin seuraavia vaikutuksia:   
  • Hermoston varhaisimpi kehitys
  • Stressinsietokyky paranee
  • Ongelmanratkaisukyky kehittyy
  • Edesauttaa pentujen sosiaalistumista ja pennut tottuvat käsittelyyn
  • Pentujen vastustuskyky paranee


BioSensor-ohjelman ärsykkeet eivät kuulu 3-16 vuorokauden ikäisten pentujen luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Pentu kerrallaan käydään läpi kaikki viisi kohtaa ja ohjelma suoritetaan ainoastaan kerran päivässä. Useammin tehtynä pentujen liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
.
Pystyasento (pää ylös)
  • Pentua pidellään kämmenten välissä pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 


Pystyasento (pää alas)
  • Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 


Selkäasento
  • Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 


Kosketusärsyke
  • Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä. Kesto 3-5 sekuntia.


Lämpöärsyke
  • Asetetaan pentu mahalleen märälle, kylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos se yrittää ryömiä pois alustalta. 








perjantai 26. joulukuuta 2014

:P

Voi hyvä tsiisus! Ei kai toi yks kaveri vaan pyri takaisin sinne mistä tulikin :P


Pennut ja Lee voivat hyvin. Ei ole rautavatsa-mammalla mennyt edes vatsa sekaisin jälkeisten syönnistä. Pikkuhiljaa aletaan ilmoitella pennunodottajille oliko onni myötä ja riittääkö pentulaatikosta heille mahdollisesti uutta harrastuskaveria. Pennuille on tänään varattu aika myös pentutestiin :)

äääk! Mä en kestä näitä ihanuuksia :)

Voi ihanuus <3 Tykkään, tykkään, tykkään tämän kaverin värityksestä.

Olisko tässä tuleva jälkinenä? Isoin poika on ehtinyt ensimmäisenä ainakin nenälaatikolle :P

Voih. Tää ois niiiiin se mun pentu <3 Rento elämänasenne pienestä pitäen, eikä siitäkään haittaa ole että on sattunut syntymään söpöksi :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Pentuja katsomassa

Tänään ajelin Paimioon moikkaamaan Leetä ja pentuja. Lee oli kovin ilahtunut saadessaan seuraa ja esittelikin ylpeänä jälkikasvuaan. Kaikinpuolin hyvä ja rauhallinen emä tuntuu Lee kyllä olevan :) Pentuja sai käsitellä ja kuvata mielinmäärin Leen seuratessa luottavaisena vieressä. Aika rennonletkeiltä kavereilta tuntuivat pennutkin! Kuvauspaikallakin tyytyivät lähinnä vain möyrimään ympäriinsä ja narttupentu taisi olla ainoa joka asiaa edes kommentoi :) Pennut vaikuttivat kaikki elinvoimaisilta ja jänteviltä. Narttupentu oli kaikista pienin. Urokset hyvin samankokoisia ja näköisiä. Suurimmalla osalla pennuista oli kannukset myös takajaloissa! Superihania ja ällösöpöjä olivat kaikki <3

Pennut äiskän suojissa.
Onnellinen perhe <3 

Uros 1 <3

Uros 1. Ruskea vaiko ei?

Uros 2.

Uros 2. Tällä kaverilla on vahvat trikkimerkit.
Uros 2. Tämä kaveri kuvattiin vahingossa kahteen kertaan :P

Uros 3. Tämä taitaa olla ekana syntynyt kaikkein isoin poika?

Uros 3.

Uros 4.

Uros 4

Uros 4. Ylhäältäpäin kuvattuna näkyy vauhtiraitakin.

Uros 5. Tästä kaverista jäi yksilökuvat ottamatta, kun kuvattiin poika numero 2. kahteen kertaan :P
Uros 5. Äiskän kanssa päikkäreillä <3 Myös tämän uroksen turkki näyttää hieman ruskehtavalta.


Söpö tyttö <3

Tyttö

Tyttö

Lee Lisbeth ja pupsit


Äiskä hoitaa. Ensikertalaisella on ollut opettelemista joissain asioissa. Tässä Leelle on juuri valjennut " Ahaa, kakka ei tulekaan näistä ulos ihan itsestään!" :D

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Pentuja, pentuja

Nyt niitä tulee :) Parhaat joululahjat ikinä!! Tähän mennessä on syntynyt 5 urosta ja 1 narttu.


Ensimmäisenä syntynyt iso uros.


Toisena maailmaan putkahti tämä ruskea poika.


Kolmantena syntynyt poika. Ehkä myös ruskea?


Valkopäinen pieni tyttö.


Neljäs poika. Tällä kaverilla on vahvat trikkimerkit.


Viides poika. Paljon valkoista ja vauhtipilkku pyllyn päällä :)



Uupunut synnyttäjä ja ihanat pupsit <3


Hyvää Joulua!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Odottelua..

..tuskallista odottelua. Ei siis merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä :-/

Viikonloppuvieraana on häärännyt synttäripoika Viljo. Sille tuli eilen mittariin jo 8-vuotta!! Uskomatonta kuinka nopeasti aika menee!! :-O Vauhti ei ole Viljolla hiljentynyt pätkääkään, mutta terveyden kanssa on valitettavasti ollut yhtä sun toista. Viljon ruokavalio on tosi tarkka ja kaikenmaailman litkuja pitää nappailla päivittäin. Leikattu puoli on pysynyt hyvin kasassa, mutta valitettavasti suolen toinen puoli on alkanut tyräytyä :( Ainakin niin kauan mennään kun ruokavaliolla, ym. on mahdollista saada homma pysymään suht hyvänä. Periaatteessa Viljo olisi mahdollista leikata uudestaankin. Operaatio vaan on iso, paraneminen pitkä, eikä lopputuloskaan välttämättä ole toivotunlainen. Onneksi kuitenkaan näitä päätöksiä ei tarvitse tehdä tänään. Päivä kerrallaan mennään niin pitkään kuin mahdollista. Toivottavasti vielä vuosia! :)



Synttäripoika poseeraa <3

- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lee läks

Voi yhyy :'( Tänään se Lee sitten lähti Paimioon viettämään mammalomaa. Etukäteen kun suunnitelmia tehtiin ajatus tuntui ihan hyvältä, mutta mitä lähemmäs lähdön hetkeä tultiin sitä enemmän minua alkoi surettaa. Hyvää huolta Mila takuulla Leestä pitää, eikä sillä varmastikaan ole mitään hätää, mutta silti.. Hirmu vaikealta se silti tuntui. Niin paljon jää nyt näkemättä ja kokematta :( Täytyy katsoa jos synnytys osuu sopivaan ajankohtaan, niin ehkä lähden ajelemaan Paimioon?

Tänään oli ohjelmassa T-porukan treenipäivä Koirakoutsin hallilla Ylöjärvellä. Omista koiristani mukaan pääsivät Metku ja Lee sekä vieraileva tähti Viljo :) Vielä eilen illalla ajattelin etten takuulla jaksa lähteä. Koko kuluneen työviikon olin jälleen sinnitellyt max. 3 tunnin unilla. Olo oli kuolemanväsynyt ja päätä särki aivan hemmetisti. Pe-la välisenä yönä sain kuitenkin nukuttua lähes normaalisti ja aamulla olo oli jo suht hyvä. Päivä oli mukava ja vaikka omat koirat lähinnä vain höntsäilivät tuli itselle hyvä mieli. Viljokin oli niiiin hieno <3 Ei se enää ihan kaikkea osaa eikä muista, mutta parhaansa se aina yrittää :)







Vaikea keskivartalolihavuus vaivasi ainakin paria tokoilijaa :P Tulevat mammat Lee ja Taina <3

- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 19. joulukuuta 2014

Vähiin käy

Viikon verran enää ja sitten he ovat täällä :) iiiik!!!! Epäilen ettei kukaan ole koskaan odottanut pentuja yhtä innoissaan kuin minä!! Synnytys ja mahdolliset komplikaatiot tietysti pelottavat, mutta kun ne tunteet sysää syrjään niin tuntuu että melkein halkean innosta. Nämä pennut ovat kyllä niiiin odotettuja ja tervetulleita tähän maailmaan!! :)

Pentujen liikkeet tuntuvat ja näkyvät päivä päivältä selvemmin. Heti kun Lee pysähtyy ja asettautuu makuulle alkaa maha liikkua ja velloa kuin myrskyinen meri. Pentujen päitä kohottautuu näkyviin ja potkuja satelee kuin paremmassakin toimintaleffassa :) On ihanaa loikoilla sohvalla Lee kainalossa ja asettaa käsi sen vatsan päälle <3

Tänään oli ohjelmassa ankkojen siirto sisälle. Talvi taitaa vihdoin tulla ja ainakin ensi viikon ennusteet lupaavat pakkasia. Tähän asti ankat ovat saaneet viipottaa isossa tarhassa ja yöpyä kesämökissään, mutta nyt talven koittaessa ja Leen pikkuhiljaa valmistautuessa mammaloman viettoon oli aika siirtää ne sisätiloille (Lee on omista koiristani ainoa jolla voi ankkoja siirrellä). Kelien salliessa vaakut pääsevät kyllä jatkossakin ulkoilemaan :) Ajattelin etukäteen operaation olevan aikaavievä ja työläs. Olin pyytänyt apujoukkojakin siltä varalta että ankkoja viilettää pitkin pihaa ja niitä joudutaan lopulta sylikyydillä kantamaan. Mutta mitä vielä! Kiltisti tulivat tarhastaan pois ja Lee ajoi ne suorinta reittiä ulkorakennukseen ja niille varattuun talvisuojaan. Sen verran saatiin tuhlattua aikaa että äiti ehti ottaa pari kuvaa kamerallaan :)


Homma hoidettu ja sorsat sisällä :D

- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kuvan tulkintaa

Röntgenkuvaa on tuijoteltu, käännelty ja väännelty urakalla ;) Olen suht varma ettei pentumäärä ole kuusi. Se on enemmän :) Kylkiluiden alla on ainakin kaksi pentua ja lisäksi ylhäällä, lähellä Leen selkärankaa on raajoja, jotka eivät tunnu kuuluvan oikein kenellekään. Oma veikkaukseni on vähintään 7, todennäköisesti 8 pentua. Ensi viikolla sitten selviää olenko oikeassa vai en. Ääk, kuinka jännää!!


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ensimmäinen kuva pennuista

Röntgenissä käyty ja pentujahan siellä Leen mahassa näkyi <3 Tarkka määrä jäi hieman hämärän peittoon, sillä olivat jo niin isoja, sumpussa ja muutenkin näkyvyys oli huono. Kalloja saatiin laskettua varmuudella neljä ja rankoja muutama enemmän. Eläinlääkärin arvio oli kuusi pentua. Aika täydellinen määrä siis <3 Itse kokeilin kotona vielä photoshopilla käsitellä kuvaa ja saada näkyvyyttä paremmaksi. Kuusi pentua siellä ainakin takuuvarmasti on, mutta en hämmästyisi vaikka niitä syntyisi yksi tai kaksi enemmänkin :)


maanantai 15. joulukuuta 2014

Huomista odotellessa :)

Jee, jee!! Huomenna mennään röntgeniin. Superjännää!! Pennut myllertävät mahassa jo aikalailla ja olen yrittänyt niiden liikkeiden perusteella laskeskella montako siellä mahdollisesti voisi olla ;o) Potkivia ja muljahtelevia kohtia on kuitenkin niin monta ja kun ei oikein tiedä mihin asti yksi pentu ylettyy on laskeminen mahdotonta. Tiivistä tunnelmaa edelleen veikkaan ja hyvänkokoista pentuetta :)

Leen maha on viimepäivinä muuttanut muotoaan. Vielä viime viikon lopulla Lee näytti lähinnä pallokalalta sen kylkien pullistellessa kylkiluiden kohdilta. Nyt maha on retkahtanut roikkumaan alas ja ylhäältä päin katsottuna Lee ei enää edes näytä mitenkään hurjan lihavalta. Ilmeisesti pennut ovat siirtyneet kylkiluiden suojista kasvamaan väljemmille vesille :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 12. joulukuuta 2014

Vilinää vatsassa

Aktiivisia tuntuvat masuasukit olevan <3 Leen maha suorastaan kuhisee kun jokapuolella joku kääntyilee tai potkii. Määränkin on pakko olla enemmän kuin yksi tai kaksi pentua :) Eivät millään voi ylettyä niin laajalla alalla mellastamaan! Tiistaina puoli kahdelta mennään röntgeniin ja heti sen jälkeen on todennäköisesti odotettavissa ensimmäinen kuva kavereista :) Jännää!! Itse en ainakaan millään malttaisi odottaa.

Laitan tähän muistaessani vielä muitakin sovittuja päivämääriä. Lee lähtee Milan luokse synnyttämään todennäköisesti viikon kuluttua ja hoitelee siellä pentuja niiden neljä ensimmäistä viikkoa. Talvilomani koittaessa käyn hakemassa ne tänne meille ja täällä ne mellastavat pari viikkoa (23.1-9.2). Eli silloin saa ja pitää tulla käymään!!! :) Loppuajaksi pennut menevät takaisin Paimioon ja uusiin koteihin ne ovat valmiita muuttamaan täytettyään 8 viikkoa.


- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Maha jatkaa kasvuaan

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja enää pari viikkoa laskettuun aikaan! iiiiik :) Mittailin eilen illalla Leen mahaa ja ympärysmitta on laajentunut tähän mennessä 18 cm. Saa nähdä mihin mittoihin se vielä venyykään.. Parhaat kasvuviikot alkoivat kuitenkin vasta nyt. Lee on edelleen hyväntuulinen ja iloinen, vaikka selvästikin maha jo hidastaa menoa. Lenkeillä jaksaa hyvin muiden matkassa, mutta nopeampia liikkeitä ja käännöksiä yrittäessään näyttää aika koomiselta :) Eikä ihmekään! Maha on kooltaan kuin rantapallo ja lisäksi kivikova, joten Leen notkeus ja elastisuus ei ole aivan entistä luokkaa :P

Eilen olin tuntevinani pentujen liikkeitäkin ensimmäistä kertaa! Kohta mahassa varmaan käy jo melkoinen myllerrys jos kavereilla vaan riittää tilaa liikkua :) Ensi viikon tiistaiksi olen suunnitellut varaavani röntgenin, joten silloin saadaan ainakin alustava arvio pentumäärästä.

Laitan tähän vielä pari kännykällä napattua kuvaa. Laatu on aika huono ja mielestäni kuvat myös hieman valehtelevat. Livenä Lee näyttää vieläkin pulleammalta. Mitä veikkaatte. Montako pupsia tohon mahaan mahtuu?






- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pimeetä touhua

Kulunut syksy on ollut masentavan pitkä ja synkkä. Aurinkoa ei ole näkynyt ikuisuuksiin ja kaikkialla on märkää, pimeää ja kuraista. Omat energiavarastoni ovat huvenneet jo aikapäiviä sitten ja jatkuvasti väsyttää. Kotipiha on yhtä kuraliejua ja samoin kaikki lähistöllä olevat vakilenkkimaastot. Töiden jälkeen sohvan kutsu tuntuu niin paljon houkuttelevammalta kuin ajatus kurapelloilla tarpomisesta neljän koiran kanssa..

Sinnikkäästi olen silti joka ikinen ilta kaivanut otsalampun kaapista, pukenut koirille heijastinliivit ja lähtenyt ulos. Lähipelloille en kuitenkaan mene. Sen sijaan olemme hypänneet autoon ja huristaneet etsimään uusia lenkkireittejä.

Pimeässä metsässä on oma viehätyksensä. Kaikki näyttää erilaiselta, on hiljaista ja rauhallista. Ketään ei tule koskaan vastaan ja kun vauhtiin pääsee tuntuu että matkaa voisi jatkaa vaikka ikuisesti.


Valopäät metsässä. Reipas pari tuntinen tuli tänäänkin tarvottua :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tytöt testaa

Kännykän uumenista löytyi pari vanhaa ja unohtunutta videoklippiä. Luulisin että ovat tältä syksyltä? Kyseisissä pätkissä pikkutytöt testaavat noutoa 2 kg kapulalla :) Luovutusasentoa ym. eivät tietenkään osaa koska eivät mitään pk-koiria ole. Hieman soveltaen siis mennään :D

Leen tyylinäyte


Miss Metku


Lee on tällä viikolla madotettu ja seuraava etappi on röntgen. Alunperin suunnittelimme Milan kanssa ettemme ultraa emmekä myöskään ota röngenkuvaa. Mutta, mutta... Oma paniikkini tulevan synnytyksen suhteen on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että aivan pakko on etukäteen jotain tietoa saada ;o) Näin ollen Lee menee läpivalaistavaksi joko ensi viikon lopulla tai sitä seuraavan alussa. Helpottaako tieto tuskaa jää sitten nähtäväksi..


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 5. joulukuuta 2014

Siis oikeesti. Voi hyvä luoja kuinka monta niitä pentuja voi oikein olla!!? Kolme viikkoa vielä jäljellä ja Lee muistuttaa jo nyt valasta :-O Voiko niitä olla niin paljon että narttu jossain vaiheessa vaan räjähtää?

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut madotus ja lisäksi olen miettinyt pitäisikö ruokamäärä jakaa useammille ruokintakerroille (Lee syö tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä). Päiväsaikaan ja lenkillä Lee liikkuu edelleen mieluusti, mutta iltaisin huomaa selvästi että sen olo alkaa olla tukala. Se nuolee kylkiään, vaihtaa asentoa ja sen hengityskin kuulostaa raskaammalta. Veikkaan että viimeisten viikkonjen olo ei tule olemaan mukava :(





- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 4. joulukuuta 2014

Tunnari

Pirun tunnari. Yksi inhokki liikkeistäni ja ehdottomasti sellainen jota en vaan osaa opettaa! :-/ Yhdelläkään koirallani ei ole kummoista tunnaria ollut ja aina välillä tuntuu ettei koskaan tulekaan.. Treenitkin ovat olleet tämän liikkeen osalta tauolla jo vaikka kuinka kauan.. Tunnarikapulat loppuivat loppukesästä/alkusyksystä enkä ole pitänyt mitään kiirettä niitä lisää hankkia :P

Viime viikolla tapahtui kuitenkin ainakin tilapäinen innostuminen ;)

Keskiviikkona treenailin Tainan ja Lallin kanssa Ikaalisissa. Lalli sai tehdä kaikennäköisiä kivoja häiriöjuttuja. Apinoin törkeästi Tainan treenin ja pitihän sitä tunnariakin sitten kokeilla. Ainoa ongelma vaan ettei itselläni tosiaan ollut niitä kapuloita.. Noo, hätä keinot keksii :) Treenikassin pohjaa kaivelemalla onnistuin löytämään yhden vanhan käytetyn ja lisäksi lainasin Tainan Lallille käyttämää kapulaa. Teemana siis häiriötunnari kahdella kapulalla! Ripoteltiin merkkejä, leluja, noutokapuloita ym. sälää ympäriinsä ja oma aseteltiin yhden normikapulan laipan päälle. Omista koiristani tätä pääsi kokeilemaan ainoastaan Metku (joka sähelsi sitten kyllä kaikkien muidenkin edestä...). Ensimmäinen yritelmä oli aika ok. Metku joutui etsimään aika kauan ennenkuin tajusi missä kapula on, mutta muuten tosiaan ok. Tämän jälkeen vaihdettiin kyseiseen paikkaan Tainan Lallille käyttämä kapula ja oma sijoitettiin toisaalle. Tästä alkoi sekoilu.. Metku kuvitteli olevansa fiksu ja tietävänsä missä kapula on. Se jätti turhaa aikaa vievän haistelun kokonaan väliin ja kävi noutamassa väärän kapulan kerta toisensa jälkeen. Ja tätä sitten hinkattiin, hinkattiin ja hinkattiin. Pari kertaa taisi onnistua tuurilla (=Metku sai hajun omasta ennenkuin ehti väärälle asti..). Syvä huokaus.

Treenien jälkeen kaivelin kotona vielä ulkovarastoa ja onnistuin löytämään kymmenkunta ihan käyttämätöntä tunnarikapulaa!!

Torstaina jatkoin samalla teemalla Koirakoutsin hallivuorolla ja lauantainakin kävin Mouhijärvellä hinkuttamassa. Koirakoutsilla muutama treenikaveri oli sitä mieltä että Metku oikein välttelee sitä oikeaa kapulaa ja voi, voi. Itse en aivan samaa mieltä ollut, mutta enivei. Lisäks mua ei yhtään edes haittaa jos on nyt hieman epävarma :) On tehty kuitenkin niin vähän ja oikea ongelma on aina ollut huolimattomuus ja väärien maistelu. Parempi vaan jos jotain nyt oikeasti ajatteleekin!

Lauantaina innostuin kuvaamaan kännykällä yhden toiston. Tässä treenissä kapulat on sijoitettu agilityputken päälle ja tässä näkyy hyvin yksi meidän suurimmista ongelmista. Metku työskentelee usein suu auki, käyttää suutaan väärien ympärillä ja ikäänkuin maistelee kapuloita. Hitollako tämänkin nyt korjaisi? Ehkä kokeilen vaan lisätä kapuloiden määrää? (Jahka siis saan niitä joskus lisää hankittua ;o) ).





Leekin sai tehdä muutaman tunnarin. Tässä niistä yksi :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kasvaa, kasvaa..

.. aina vaan kasvaa. Maha nimittäin :) Omaan silmääni Lee näyttää jo melkoisen pullealta. Vaikea sanoa onko se kuitenkaan oikeasti vuorokausiinsa nähden iso vai ei. Lee on ensimmäinen narttu jonka tiineyttä olen päässyt läheltä seuraamaan, joten mitään vertailukohtaa minulla ei ole. Lisäksi se on suht pieni narttu, joten ehkä siinä raskauskilotkin näkyvät enemmän?



Tässä kuva tältä päivältä. Päätelkää itse :) Päiviä takana 39 ja senttejä vyötäröllä 54.

Reilu kolme viikkoa vielä aikaa kasvatella mahaa ja itseäni alkaa jo nyt jännittää tuleva synnytys. Toivottavasti kaikki menisi hyvin!


- Posted using BlogPress from my iPhone